perjantai 3. kesäkuuta 2016

Uudet tuulet

Toissailtana sain yhtäkkiä oudon päähänpiston; uusi blogi täysin puhtaalta pöydältä. Blogi, joka keskittyy lähinnä Myyn tilanteeseen ja kertoo hänen tarinaansa. Karamellikengät ei enää pitkään aikaan ole tuntunut omalta ja sen on moni varmasti huomannut päivitystahdista. Niimpä eilen illalla alkunsa sai Erityinen aurinko. Uuden blogin myötä pää on täynnä uusia postausideoita ja motivaatiota kirjoittamiseen löytyy sammioittain. Jatkossa kerron toki koko perheen kuulumisia mutta ennen kaikkea pääsen levittämään tietoutta Beckwith-Wiedemannin syndroomasta.

Koko homma on vielä aivan alkutekijöissään ja vain aika näyttää mitä tästä hommasta kehittyy. Karamellikengät sulkeutuu toistaiseksi tuntemattoman ajan kuluttua joten nyt ripirapi kaikki halukkaat klikatkaa itsenne uuden blogin puolelle lukijoiksi ;) Instagram-tili pysyy samana, nimen muutan piakkoin.

Kiitos teille lukijoille mukana olosta ja kaikista ihanista kommenteista <3

torstai 2. kesäkuuta 2016

TAYS // Unipolygrafia

Reilu pari viikkoa sitten postiluukusta tipahti kirje TAYSista - kutsu unipolygrafiaan. Tutkimuksesta oli puhuttu jo aikaisemmin Helsingissä mutten osannut odottaa että se tehtäisiin näinkin pian. Jännitykseen on syynsä; tämä kyseinen koe määrittelee sen tarvitseeko Myyn kielen leikkausta kiirehtiä vai ei. Kaikki on kiinni unenaikaisesta hapettumisesta, huih.
Tutkimuspäivä oli 30.4., aamulla pakattiin autoon matkatavarat, vietiin Ava mummilaan yökylään ja hurautettiin Tampereelle. Myy on onneksi autossa nukkuvaa sorttia ja neiti kuorsasikin melkein koko matkan syötyään puolikkaan smoothiepussillisen sosetta.


Hurautimme suoraan TAYSiin ja pienen etsiskelyn jälkeen löydettiin oikea osasto. Olen itse ollut samalla osastolla AIH:n takia mutta remontin takia kulkureitti oli ihan eri kuin viimeksi siellä käydessäni. Hoitaja toivotti meidät tervetulleiksi ja alkoi kysellä kaikenlaisia asioita liittyen mm. Myyn syömiseen ja lääkitykseen. Myöhemmin myös neurologi ja lastenlääkäri kävivät tutkimassa Myyn. Sitten odoteltiin ja odoteltiin ja odoteltiin. J kävi välissä viemässä tavarat hotelliin ja vihdoin kuuden aikaan iltapäivällä unilabran hoitaja tuli tekemään esivalmistelut. Päähän kytkettiin 15 eriväristä piuhaa ja ne sidottiin parin tunnin ajaksi nippuun Myyn kädessä roikkuvaan pussukkaan. Neidillä meni mielenkiinto piuhojen kiinnittämiseen vasta loppusuoralla ja kauhean huutokonsertin jälkeen hän nukahti - ja nukkuikin sitten siihen asti että hoitaja tuli takaisin laittamaan loput johdot kiinni. Niitä piuhoja oli ihan järjetön määrä !



Iltakasin aikaan jätettiin pikkumimmi hoitajien hellään huomaan ja lähdettiin käymään nopsaan kaupassa. Tästä alkoi ensimmäinen lapsivapaa sitten Myyn syntymän jälkeen ! Hotellille päästyämme vedettiin navat täyteen herkkuja ja katsottiin ihan kaikessa rauhassa telkkaria. Ei tarvinnut kuunnella taaperon "ANNA ANNA ANNA JOO TÄTÄ MUNUN (minun) TÄTÄ"- jankutusta tai huutoa kun ei saakaan herkkuja. Ei tarvinnut huolehtia Myyn lääkkeistä tai yömaitojen letkuttamisesta. Ei tarvinnut nukuttaa kahta tississä kiinni roikkuvaa pikkuapinaa. Sain vaan olla ja maata. I-H-A-N-A-A. Lapsia en kadu hetkeäkään mutta kyllä tuollainen hengähdystauko arjesta tekee kenelle tahansa hyvää.
Eniten odotin sitä että sain nukkua koko yön putkeen. Tämä on niin harvinaista herkkua nykyään kun vähintään kerran yössä pitää nousta pumppaamaan lisää yömaitoa pienemmälle murulle. Nukahdinkin telkkaria katsellessa vahingossa jo ennen yhtätoista, heräsin puolenyön aikaan kun J sammutti valot ja kuorsasin sitten aamukahdeksaan ja herätyskellon soittoon.



Aamulla saatiin nauttia rauhassa ihanasta aamupalasta (en muuten ikinä ole ennen nähnyt mustaa makkaraa aamupalalla) ja kuumasta kahvista. Hotellihuoneen luovutuksen jälkeen suunnattiin lastenosastolle ja meitä vastassa oli piuhoista vapaa onnellinen tyttö <3 Tutkimus oli kuulemma silmämääräisesti mennyt hienosti eikä lukemissa ollut näkynyt mitään häikkää. Tarkemmat tulokset tulevat kuitenkin vasta 2-4 viikon kuluttua ja kesäkuun lopussa saadaan tietää kielen kohtalo. Jänskä kesäkuu siis tiedossa ! Nyt pidetään peukut ja varpaat pystyssä ettei kieleen tarvitsisi koskea skalpellilla ennen vuoden ikää :)


torstai 12. toukokuuta 2016

Kuopiossa

Myylle nousi torstaina 28.4. korkea kuume ja koko tyttö oli muutenkin tosi vaisu sekä itkuinen. Kuume laski Buranan avulla parilla asteella korkeintaan kolmeksi tunniksi ja pomppasi sen jälkeen heti takaisin liki neljäänkymppiin. Kovan kuumeen takia pieni myös oksensi yöllä pariin otteeseen. Kun kuume ei perjantaiaamuun mennessä ollut laskenut eikä lääkekään enää auttanut, vein Myyn terveyskeskukseen lääkärin näytille. Kun kerroin sairaanhoitajalle ettei Myyllä ollut mitään muita oireita (nuhaa, yskää yms.), hän nappasi pika-crp:n ja se olikin reippaasti koholla. Saatiin lähete lastenpäivystykseen, vietiin Ava mummilaan hoitoon ja lähdettiin sairaalalle.

Päivystyksessä oli tarkoitus ottaa virtsanäyte ja tarkempia verikokeita. Verikokeissa näkyi kovaa vauhtia kohoava tulehdusarvo eikä pissanäytettä koskaan saatu otettua joten Myy joutui keuhkokuviin. Keuhkokuvan jälkeen neiti kävi myös vatsanseudun ultrassa jossa tarkistettiin mm. munuaisaltaat varmuuden vuoksi. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen lääkäri sanoi keuhkokuvissa näkyneen varjostumaa eli Myyllä olisi keuhkokuume. Tämä tiesi osastolle joutumista joten pakattiin kamat ja suunnattiin sinne.


Vaihdoin Myyltä vaipan, otin päivystyksessä jääneen pissapussin pois ja puin osaston vaatteet vauvani päälle. J oli tässä vaiheessa jo lähtenyt kotiin hakemaan mulle tavaroita. Hoitaja kävi täyttämässä lomakkeen ja imetin väsyneen Myyn. Juuri kun hoitaja oli laittamassa ensimmäistä antibioottia, tallusteli päivystävä lääkäri huoneeseen ja istui alas. Siinä vaiheessa mun hälytyskellot alkoivat soimaan, ei lääkäri istu alas ellei jotain ole vialla. Hän kertoi että ultralausunto oli nyt saatu ja virtsarakossa oli näkynyt rakon seinämän läpäisevä kasvain. Mun leuka valahti varmaan lattiaan asti. Ei, ei, ei. Eieieieieiei. Ei nyt, ei meille. EI. Lääkäri kertoi myös soittaneensa Kuopioon ja heidän mielestään Myy oli parempi siirtää sinne jatkotutkimuksiin. Purin hampaita yhteen ja pidättelin itkua. Samantien kun huone tyhjeni, otin puhelimen kouraani ja soitin J:lle. Romahdin eikä itkuisesta puheestani meinannut saada mitään selvää.

Kyytivalmisteluissa kesti tovin verran ja koko sen ajan imetin Myytä, silittelin hänen hiuksiaan ja itkin. Perjantai-iltana 19.03 ambulanssin ovet painettiin kiinni ja vauvani lähti kohti KYSiä. Toivoin ja rukoilin että näkisin hänet vielä seuraavana päivänä - ennen kaikkea hengissä. Pää oli täynnä kysymyksiä ja sumua. Loppuilta meni itkiessä ja laahustaessa, tuntui etten jaksanut tehdä mitään.


Lauantaina lähdettiin porukalla Kuopioon. Suunnitelma oli alusta asti selvä; J palaisi sunnuntaina Jyväskylään kouluun ja me jäätäisiin Avan kanssa Syöpäyhdistyksen asuntolaan asumaan siksi aikaa että Myy pääsisi kotiin. Näin tehtiin ja sunnuntaina sanottiin isille heipat, perjantaina nähtäisiin uudestaan. Myyn vointi oli koko ajan hyvä, antibiootti tehosi ja tulehdusarvot laskivat. Uusien keuhkokuvien ja ultran jälkeen saatiin tietää ettei Myyllä ollutkaan keuhkokuumetta vaan tuntematon infektio ja aikaisemmissa kuvissa näkynyt varjostuma olikin kateenkorva. Myös ultrasta oltiin saatu virheellistä tietoa Jyväskylässä, todellisuudessa kasvain olikin n. sentin mittainen polyyppi joka ei mennytkään rakon seinämän läpi vaan oli kiinni limakalvossa.

Päivät kuluivat nopeasti ja pian koitti keskiviikko, tähystyspäivä. Iltapäivällä saatiin kuitenkin hyviä uutisia, tähystys oli mennyt täysin suunnitellusti ja lääkäri olikin koepalan sijaan saanut napattua koko polyypin pois rakosta ! Olin aivan suunnattoman helpottunut, tästä lähtisi toipuminen. Pari päivää lääkärit halusivat tarkkailla Myyn virtsan väriä komplikaatioiden varalta. Perjantaina katetri poistettiin ja lauantaina saatiin lupa lähteä kotiin. Oltiin aivan suunnattoman helpottuneita että kaikki olikin mennyt näin hyvin. 


Myy on kotiin päästyään ollut täysin oma itsensä, pirteä ja iloinen pieni tyttö. Eilen saatiin vihdoin Kuopiosta patologin koepalatulokset polyypista, se oli onneksi hyvälaatuinen ! Nyt jatketaan siis normaalia arkea sairaalakontrolleissa ravaten. Tässä kuussa on uudestaan vatsanultra ja ensi kuussa mennään jo toista kertaa Helsinkiin moikkaamaan hammaslääkäriä ja plastiikkakirurgia. Toivottavasti saatais jonkinnäköistä suunnitelmaa kielen leikkauksesta ;)


perjantai 15. huhtikuuta 2016

Höpinöitä

Vihdoinkin aikaa istua koneelle, puuh. Maaliskuun lopusta asti on ollut kauhea häslinki päällä, ensin ristiäiset, sitten muutto ja kirsikkana kakun päällä vielä koko porukan läpi käynyt oksennustauti. Eipä ole kauheasti vapaa-aikaa jäänyt ja se vähä on mennyt univelkojen poisnukkumiseen. Pikkuhiljaa elämä alkaa taas voittaa ja pian päästään varmaan taas normiarkeen kiinni.



Melkein kolmisen viikkoa sitten juhlittiin pientä Myytä ja hänen ristiäisiään. Juhlat olivat aivan ihanat sekä lämpimät ja kaikki meille tärkeät ihmiset pääsivät mukaan juhlimaan kaunista vauvaamme. Osa heistä tapasi Myyn tuona päivänä ensimmäistä kertaa. Ilo ja onni oli käsinkosketeltavaa, olihan meidän pieni kokenut aikamoisia vastoinkäymisiä sairaala-aikanaan ja niiden voittaminen tosiaan on juhlan aihe.
Vieraita oli kolmisenkymmentä ja mukana olivat vain lähimmät sukulaiset, aivan kuten Avankin ristiäisissä. En ikinä ole osannut juhlia isosti vaan vain niiden tärkeimpien ihmisten kanssa. Kuvia itse juhlasta mulla ei valitettavasti ole, näppäränä tyttönä unohdin kaikessa tohinassa kamerani autoon ja muistin sen siinä vaiheessa kun lastattiin kirkon keittiöstä kakkuja takaisin autoon.. Onneksi vierailla on paljon kuvia kännyköissään, pyytelen heiltä sitten kun on tarvis :)

Myy oli suurimman osan ajasta oma itsensä, kuin pieni enkeli. Hän hurmasi kaikki valloittavalla hymyllään ja otti pienet torkutkin kahvittelun aikana. Päivä oli kaikin puolin oikein onnistunut ja meille jäi ihanat muistot Myylle jaettavaksi <3


Muutama päivä ristiäisten jälkeen koitti muuttopäivä. J pankaisi heti aamulla hakemaan avaimet ja niin roudattiin ensimmäinen laatikkokuorma sisään. Uusi koti oli vielä parempi kuin olin kuvitellut, niin ihana ! Värimaailma on täydellinen mun makuun, pääosin valkoista ja tehosteena harmaata. Kuvia laitan myöhemmin, täällä on vieläkin osa laatikoista purkamatta vaikka muutosta on jo pari viikkoa aikaa.
Ollaan asetuttu tosi hyvin. Naapurit ovat mukavia, itse asiassa samassa talossa asuu useampikin entuudestaan tuttu naama ja ympäristö on lapsiperheelle just sopiva. 


Vapaa-aika on tosiaan jäänyt vähälle, viime tiistaina sairastuin oksennustautiin ja loppu porukka nappasi sen yksi kerrallaan itselleen. Ava sairastui samana iltana kuin minä, J ja Myy pari päivää myöhemmin. Myyn kanssa sai olla tosi tarkkana hypoglykemiataipumuksen takia mutta onneksi neiti selvisi vain muutamalla ykäyksellä, sokerit eivät laskeneet eikä sairaalahoitoa tarvittu. Itse olen aina ollut nopea parantumaan, tälläkin kertaa tauti meni vuorokaudessa ohi. J selvisi kaikista helpoimmalla mutta Ava-raukka oksensi (tähän tietoon) 9 päivää. Välissä oli pari 1-2 vuorokauden taukoa ja koko rumba alkoi alusta. Onneksi Avakaan ei kovin vakavasti kärsinyt, lattiaa laatoitettiin vain kerran, korkeintaan kaksi vuorokaudessa ja ruoka sekä vesi maistuivat koko ajan hyvin. Nyt on taas reilu vuorokausi kulunut yrjöämättä ja kauhulla odotan vieläkö se jatkuu.. Mulle alkais jo riittää ykäpyykin pesu ja lattioiden hinkkaus !



Ja sitten taas iloisempiin aiheisiin; ensi kuun alussa juhlitaan 2-vuotiasta tättähäärää ! En meinaa millään uskoa että meidän pienestä ja avuttomasta nyytistä on kasvanut näin iso ja ihana taapero <3 Juhlavalmistelut ovat vielä ihan kesken, J sai tänään tulostettua kutsut mutta kaikki muu onkin vielä tekemättä. Teemana tänä vuonna on Avan itsensä valitsema Ti-Ti- nalle, värimaailmaa tosin ajattelin muokata vähän enemmän tyttömäisempään suuntaan Tau-nallen mekon avulla ;) En malta odottaa että pääsen synttäriaamuna laulamaan rakkaalle pienelle onnittelulaulun !

Tulipahan taas sekametelisoppa. Ehkä tää taas alkaa sujua kunhan arki vähän palautuu normaaliin ja häslinki helpottaa :)


sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Myy 5kk

Viikko sitten meidän perheen pienimmälle tuli täydet viisi (!!) kuukautta ikää. En voi uskoa että vajaan kuukauden kuluttua meillä juhlitaan pientä puolivuotiasta, nyyh ! Muutaman päivän päästä tulee kuluneeksi kaksi kuukautta sairaalasta kotiutumisesta ja sinä aikana ollaan opittu tuntemaan meidän pieni vauva läpikotaisin. Onhan se ihan eri asia olla vauvan kanssa koko ajan kuin nähdä häntä muutaman tunnin ajan päivässä. Huh, miten sitä onkaan jaksanut ravata sairaalassa ja olla erossa vauvasta.

Viime viikolla päästiin neuvolassa käymään. Terveydenhoitaja näki tällä kertaa Myyn ensimmäistä kertaa ja kyselikin läpikotaisin kaiken, mm. miten syöminen ja nukkuminen sujuu, miten me vanhemmat jaksetaan ja millainen Myy on luonteeltaan. Uudet komeat mitatkin saatiin, suluissa 4kk mitat:

Paino 8420g (7750g)
Pituus 66,2cm (64,6cm)
Pipo 44,1cm (42,3cm)

Kasvukäyrät alkavat pikkuhiljaa tasoittua vaikka vielä kasvetaankin aikamoista vauhtia. BWS-lapset kasvavat kiihtyneempää tahtia 7-8v saakka mutta omasta mielestäni Myyn kasvu on vielä aika normaaleissa rajoissa. Neuvolakorttiin terveydenhoitaja kirjoitti seuraavanlaisesti:

"Ihanasti hymyilevä, katseella tarkasti seuraava tyttövauva. Tuo käsiä vartalon keskilinjaan. Jaksaa olla mahallaan. Vartalosymmetrian tukeminen tärkeää. Kasvu norm. Kasvissosemaistelut ravitsemussuunnittelijan mukaan mahdollisia."

Noh, ne kiinteät. Samantien kun neljä kuukautta pärähti mittariin alkoi tämä kuuluisa sosetuputus ja se jatkuu edelleen. Miksi ihmeessä antaisin kiinteitä vauvalle joka kasvaa paremmin kuin hyvin pelkällä rintamaidolla, on virkeä ja hyväntuulinen sekä nukkuu kuin unelma? Ravitsemussuunnittelijan mukaan "suoliston kehittämiseksi ja allergioita ehkäisemään". Nyökyttelin myöntyväisenä hänen puheilleen samalla mielessäni hiljaa hokien "juu niin varmaan". Sanotaan siis piupau tällaisille puheille ja jatketaan vielä vajaa kuukausi täysimetyksellä. Kiinteitä neiti ehtii syömään lopun elämäänsä joten puoli vuotta täysimetyksellä on loppupeleissä todella lyhyt aika. 


Unet, niiden pituus sekä määrä vaihtelevat päivittäin. Joskus nukutaan vain kahdet päiväunet, joskus viidet. Pituudeltaan unet ovat 15min-4h. Ulkona Myy nukkuu paljon paremmin, hulluna kiljuva taapero varmaan vaikuttaa sisällä nukkumiseen :D Yöunille Myy käy n. 21.30 ja nukahtaa rinnalle. Useimmiten pikkumimmi nukkuu yönsä putkeen, joskus hän pyytää tuttia tai saattaa masuvaivoissaan pyöriskellä tunninkin sängyssä ennen kuin rauhoittuu uudestaan. Yöunilta herätään kasin pintaan kun yötiputus loppuu.


Myy ei liiku vielä mihinkään suuntaan. Kyljelleen hän osaa kierähtää muttei vielä pääse kääntymään omin avuin ympäri kuten ei myöskään mahalta selälleen. Ryömimisen suhteen hän ei näytä pitävän mitään kiirettä vaan pötköttelee rauhassa paikallaan. Vasta pari viikkoa sitten Myy vei ensimmäistä kertaa lelun suuhun ja sen ansiosta viihtyykin pitempiä aikoja lattialla. Tosin kehitysikääkin on vasta nelisen kuukautta eli ei tässä vielä mikään kiire olekaan liikkumisen suhteen. Uskon pitkän sairaalajakson vaikuttaneen tähän.
Toinen puoli Myyn vartalosta on vahvempi ja hän käyttää tietty sitä puolta enemmän. Tämän vuoksi saatiin jo sairaalassa käsittelyohjeita ja vinkkejä miten saadaan vahvistettua Myyn heikompaa puolta. Kovasti ollaan kotiinpääsyn jälkeen treenailtu ja pikkuhiljaa heikompikin puoli alkaa vahvistua.


Myy on iloinen, perustyytyväinen vauva. Sylissä hän olisi mielellään koko ajan mutta luonnollisestikaan häntä ei voi jatkuvasti sylitellä. Aurinkoinen minimimmi hurmaa pitkillä ja tummilla ripsillään sekä suurilla sinisillä silmillään kaikki vastaantulijat. Hän ei (luojan kiitos) vielä vierasta ketään vaan on aina yhtä hymyileväinen. Kunpa pieni murunen pysyisi aina yhtä iloisena !

Myy 5kk
- jokeltelee vokaaliäänteitä
- kääntyy kyljelleen
- vie käsissään olevan lelun suuhunsa
- on täysimetyksellä, enää yömaidot menevät PEG-nappiin
- tarkkailee kovasti ympäristöä
- käyttää vaatteita koossa 62-74cm
- nukkuu n. 11 tuntia yöunia (yleensä) putkeen ja päiväunia n. 3-5 tuntia päivässä
- kasvaa hienosti ja kehittyy (kehitys)iänmukaisesti
- hymyilee paljon, naureskelee harvoin

Tällainen on meidän viisikuinen pikkuinen tättähäärä, sanoinkuvaamattoman rakas ja tärkeä.


maanantai 14. maaliskuuta 2016

Kirppislöytöjä ja ristiäisvaateshoppailuja

Vähän Myyn syntymän jälkeen postiluukusta tipahti mukava yllätys - KappAhlin Newbie-malliston esite ja pari alekuponkia. Kuponkien voimassaoloaikaa oli maaliskuun loppuun joten vanhempainpäivärahan pamahdettua tilille oli pakko lähteä käymään keskustassa. Samalla hoidin ristiäisvaateostokset loppuun, tarkoituksena oli etsiä Myylle valkoinen bolero tai neuletakki mekon kaveriksi, Avalle valkoiset sukkahousut sekä itselleni siistimpää perusvaatetta. Ensimmäisenä painuttiin porukalla KappAhlin lastenvaateosastolle ja Newbie-hyllyille. Jestas mikä valinnanvaikeus ! Olisin voinut kotiuttaa kaikki ihanuudet enemmän kuin mielelläni mutta valinta oli pakko tehdä. Yhdestä bodysta sai kupongilla -50% ja vapaavalintaisesta tuotteesta -25%. Vartin verran jaksoin kulkea hyllyjä päästä päähän ja tutkia kokolappuja, miettiä mikä koko olisi paras Myylle ja mikä Avalle. Vihdoin päädyin ostamaan ihanan hempeänkeltaisen pitsibodyn Myylle ja vaaleanpunaisen neulemekon Avalle.

Avalle: ylärivin toinen vasemmalta KappAhlista uutena ostettu, loput kirppikseltä
Seuraavaksi mentiin H&M:lle ja ensimmäisenä aloin etsiä itselleni vaatteita. Pieni epätoivo meinasi iskeä, en IKINÄ löydä itselleni yhtään mitään sopivaa, saatika oikeankokoista. Onneksi äitiysosaston alerekistä löytyi vaaleat housut ja vieläpä oikeassa koossa ! Paidan löytäminen olikin hankalampi homma. Juoksin koko kaupan ylhäältä alas, ei mitään. Meinasin jo luovuttaa, kävin hakemassa lastenosastolta Myylle neuleboleron ja Avalle sukkahousut ja käväisin vielä alakerrassa. Samantien silmiin osui kaunis harmahtava kietaisuneule, siinä se! Musta toppi alle ja se asukokonaisuus saa luvan kelvata ristiäisiin.

Myylle kaappiin odottamaan kasvua, 74-80cm
Lauantaina ennen kauppareissua pyörähdettiin kirppiksellä. En sen kummemmin etsinyt mitään, muutamista pöydistä löysin yhden tai kaksi kiinnostavaa vaatekappaletta, lähinnä Newbietä, Tuttaa ja KappAhlia. Sattumalta löysinkin kuoseja joita olen kuolannut jo pitkään ! Hyvä saalis siis :) Avalle ostin kokoa 86-98cm, ja isoimmatkin alkaa olla jo sopivia. Myylle ostin yhtä 62cm bodya lukuunottamatta 68-80cm, osa niistä menee kaappiin muiden joukkoon odottamaan pikkuneidin kasvua. 

Nämä pääsivät jo käyttöön, kuumailmapallobody ja nappihousut 62cm, kaupunkibody ja neulemekko 74cm ja loput 68cm

Ristiäistohinat on kovassa vauhdissa, juhlia vietetään jo vajaan parin viikon päästä. Tänään sain tehtyä listan tarjottavista ja alustavan ostoslistan rustattua. Vaateasiakin on nyt hoidettu alta pois ja kutsut on saatu laitettua eteenpäin, huh. Papin tapaaminen on torstaina joten enää taitaa puuttua kaupassa käynti ja leipominen. Saas nähdä miten se onnistuu näiden kahden tättähäärän kanssa, meinasin olla hurja ja tehdä kaiken ihan itse. Isimies saa sitten viettää tyttöjen kanssa kunnolla laatuaikaa :) Ja kohta koko rumba on uudestaan edessä kun toukokuun alussa juhlitaan Avan 2v synttäreitä. Juhlien järjestäminen on ihanaa, mieli oikein pursuaa ideoita !

Nyt kun taas on inspistä kirjoittaa, kaipailisin postausideoita! Myöhemmin on tulossa postausta ainakin ristiäisistä, sektiosta palautumisesta ja uudesta kodista. Vinkkejä kehiin !